MyFondia VirtuaaliLakimies
10. huhtikuuta, 2018

Tulevaisuuden juristit – ajatuksia siitä, mikä meitä odottaa

Naistenpäivänä 8.3. minulla ja kollegallani Nea Wellingillä oli ilo puhua Future Female ryhmän tapahtumassa juridiikan tulevaisuudesta. Illan muina puhujina olivat Legal Tech Lab Helsingin vetäjä Riikka Koulu sekä Dottir Asianajotoimiston perustaja Johanna Rantanen. Tapahtuma inspiroi tämän blogitekstin.

Nean ja minun aihe koski sitä, miltä näyttää tulevaisuus lakimiehen silmin. On kiistatonta, että yhteiskuntana elämme tällä hetkellä nopean muutoksen aikoja. Muutos on itseasiassa niin nopeaa ja moniulotteista, että voidaan puhua 4. teollisesta vallankumouksesta. Yksi keskeinen muutoksen mahdollistaja on ilmiö nimeltä digitalisaatio.

Digitalisaation tekijät

Me Fondialla olemme viimeisen parin vuoden ajan tehneet tutkimusta digitalisaation konkreettisista vaikutuksista eri toimialoilla. Tavoitteenamme on haastatella suomalaisia yhtiöitä 12 eri toimialalta ja selvittää, millaisena nämä yhtiöt näkevät tulevaisuuden, mihin he satsaavat ja millaisista kehityssuunnista he ovat kiinnostuneet. Tähän mennessä keräämiemme tutkimustulosten perusteella, olemme tunnistaneet kuusi keskeistä tekijää yritysten digitalisaatiokehityksen taustalla. Nämä ovat 1) keskittyminen asiakkaaseen, 2) siirtymine tuotteista palveluihin, 3) panostaminen tehokkaisiin prosesseihin, 4) investointi datan keräämiseen ja data analytiikkaan, 5) tiedon ja osaamisen jakaminen sekä 6) investoinnit uusiin teknologioihin.

Digitalisaatiossa on siis kyse paljon muustakin kuin pelkästään teknologiasta. Uudet teknologiat ovat toki keskeinen osa digitalisaatiokehitystä, mutta tärkeämpi on laajempi kysymys siitä, miten näiden teknologioiden hyödyntäminen vaikuttaa ihmisten, yhtiöiden ja markkinoiden toimintaan ja mitä sillä tavoitellaan.

Ensimmäinen muutostekijä ovat entistä vaativammat asiakkaat. Jos asiakas käyttää yhdellä elämän osa-alueella palvelua, joka on intuitiivinen ja helppokäyttöinen, hän kysyy pian: ”Miksi en voi saada samanlaista palvelua myös muualla?”. Internet ja globaali markkina mahdollistavat myös sen, että asiakkaat voivat vertailla eri palveluntarjoajia, lukea muiden käyttäjien kommentteja ja valita sen, joka häntä miellyttää eniten. Yhtiöiden on kyettävä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin entistä paremmin, säilyttääkseen kilpailuvalttinsa. Myöskään lakiala ei ole immuuni muutoksen tuulille. Tämän totesi jo vuonna 2008 skotlantilainen professori Richard Susskind teoksessaan ”The End of Lawyers?”. Uskoisin, että tämä nimenomainen muutostekijä on syynä esimerkiksi siihen, että me juristit olemme viime vuosina heränneet puhumaan ns. juridisesta muotoilusta eli legal designista. Juuri tästä teemasta Dottirin Johanna Rantala piti mielenkiintoisen esityksen myös edellä mainitussa naistenpäivän tapahtumassa.

Toinen havaitsemamme kehityssuunta on yhtiöiden siirtyminen tavaroiden tuottamisesta palveluiden tuottamiseen. Asiakkaat haluavat yhä useammin ns. ”avaimet käteen” -paketin. Helposti ostettavan, helposti käytettävän ja helposti ylläpidettävän tuotteen. Tämän toiveen täyttämiseksi myös perinteisesti tiettyä tuotelinjaa valmistaneet yhtiöt ovat lähteneet kehittämään tuotteidensa ympärille lisäpalveluita. On toimitusta, kunnossapitoa jne. Ne toimittajat, jotka eivät kykene tai joiden ei ole järkeä tuottaa kaikkia ympäröiviä palveluita itse, ovat yhdistäneet voimansa muiden toimijoiden kanssa palveluketjuissa, joissa kukin yhtiö hoitaa sen osan ketjusta, johon sillä on vaadittu erityisosaaminen. Toisaalta olemme todistaneet myös eri alojen disruptiota, kun niille on päässyt ”tunkeutumaan” uusia palveluntarjoajia, joilla ei ole lainkaan alan perinteisesti edellyttämää pääomaa kuten kiinteistöjä, autoja tai vaikkapa juristeja.

Yksi jo aikanaan Susskindin tunnistama painetekijä juridiikan alalla on paine laskea hintoja. Kalliista juristeista kertovia vitsejä on maailman sivut pullollaan. Yhä kustannustietoisemmat (ja vertailemaan kykenevät) asiakkaat eivät kuitenkaan enää sokeasti niele juristien hinnoittelua. Tämä on johtanut suoraan siihen, että juristeilla, niin kuin muillakin ammattikunnilla, on selkeä paine etsiä kustannussäästöjä satsaamalla tehokkaampiin sisäisiin prosesseihin. Tavoitteena on siis paras ROI (return on investment) niin yhtiölle itselleen kuin myös asiakkaille.

Vaikka asiakkaat ovat nykypäivänä valmiita joustamaan käyttämiensä palveluiden räätälöinnistä säästääkseen kuluissa, ei asiakasta kuitenkaan edelleenkään vakuuteta kohdentamalla hänelle aivan päinvastaista sisältöä kuin se, mitä hän etsii (tämä tiedoksi myös sille mainostajalle, joka on päättänyt kohdentaa minulle mainoksia mieskuntoani parantavista pillereistä). Räätälöinnin on vain tapahduttava hienovaraisemmin. Yhtiön on saatava jotakin kautta tietoa siitä, mitä palveluita asiakas käyttää ja milloin. Millaiset ovat asiakkaan tai kokonaisen markkinan kulutustottumukset ja preferenssit. Muun muassa tässä tarkoituksessa yhtiöt turvautuvat tiedonkeruuseen ja data analytiikkaan. Optimoimalla tiedon saannin ja analysoinnin, yhtiöt voivat saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä myös palveluiden toteuttamisessa.

Tässä on tullut mainittua jo useita yhtiöiden investointi- ja kehityskohteita. Samanaikainen taistelu kaikilla rintamilla on kuitenkin haastavaa isommallekin yhtiölle. Tietoa on valtavat määrät ja osaajia tarvittaisiin useilta eri sektoreilta. Tämä seikan tiedostaminen on johtanut lisääntyneeseen yhteistyöhön eri yhtiöiden, yliopistojen ja muiden toimijoiden välillä. Tiedon jakaminen, oikein tehtynä (pakollinen juridinen varauma), voi edistää useamman yhtiön asiaa. Tämän kehityksen ilmentyminä voidaan pitää erilaisia Hackathoneja, opiskelijahankkeita yhtiöissä tai vaikka avoimen lähdekoodin lisääntyvää hyödyntämistä. Tiedon panttaaminen ei enää ole valtaa.

Tämän kaiken edellä mainitun kehityksen mahdollistajana toimivat erilaiset teknologiat. Tutkimustulostemme perusteella tällä hetkellä suomalaiset yhtiöt tuntuvat toimialasta riippuen panostavan niistä ainakin seuraaviin: koneoppiminen, tekoäly, teollinen internet, lohkoketju -teknologia, 3D printtaus ja VR/AR -sovellukset. Vain aika näyttää, mitkä näistä muotoutuvat eri toimialoilla kaikkein keskeisimmiksi ja käytetyimmiksi teknologioiksi.

Juridiikan digitalisaatio

Kuten todettua, koko edellä käyty keskustelu koskee myös juridiikan alaa. Rischard Susskind on kertonut, että kun hän 1990-luvun alussa ennusti, että suurin osa juristin ja asiakkaan välisestä yhteydenpidosta tullaan tulevaisuudessa hoitamaan sähköpostitse, hänet oli naurettu ulos erinäisten alan toimijoiden kokoushuoneista ja konferensseista. Vuonna 2018 Susskindin ennustuksille ei enää naureta. Eikä naureta myöskään sille ajatukselle, että juristiprofessio voisi hyödyntää myös sähköposteja pidemmälle vietyjä teknologioita. Tätä todistaa kansainvälinen legal tech liikehdintä, jota Riikka Koulu meille avasi naistenpäivän esityksessään.

Vuonna 2016 julkaistussa raportissaan Boston Consulting Group ja Bucerius Law School esittivät, että tulevaisuudessa erilaiset tietokoneohjelmat tulevat hoitamaan jopa 30-50 % nykyisistä nuorten juristien työtehtävistä. Tämä johtaa meidät takaisin Susskindiin ja hänen jo vuonna 2008 esittämäänsä kysymykseen: Mitä ovat ne juristien taidot ja se juristien osaaminen, jota ei voida korvata 1) kehittyneiden järjestelmien, tai 2) teknologian tukeman halpatyövoiman tai 3) ihan vain internetistä löytyvien mallien kanssa operoivien tavallisten kansalaisten toimesta? Tai tiivistetymmin: Mikä on se rooli, joka juristeille jää? Tämä on se kysymys, joka meidän jokaisen alalla vielä pidempään toimivan tai sille opiskelevan tulisi itseltään kysyä.

Mitä jää jäljelle?

Syytä toivottomuuteen ei tulevaisuuden juristeilla ole. Vaikka ajatus radikaalista muutoksesta voi tuntua huolestuttavalta, se sisältää myös ennenäkemättömiä mahdollisuuksia. Rutiiniluontoisten työtehtävien vähentyessä, tulevaisuuden juristit voivat keskittyä niihin haastavampiin (ja mielenkiintoisempiin) juridisiin kysymyksiin. Tämähän ei kuulosta niin pahalta.

Edellä mainittu tarve kattavien palvelujen tarjoamiseen, eri toimialojen keskinäinen lähentyminen sekä globalisaatio tulevat edellyttämään myös juristeilta jatkossa parempaa kykyä työskennellä moniammatillisissa ja -kulttuurisissa tiimeissä. Tätä silmällä pitäen omien sosiaalisten taitojen sekä neuvottelu- ja esiintymistaitojen kehittäminen on hyvä investointi tulevaisuuden juristeille. Samoin on kielitaidon kanssa.

Nopeiden muutosten aikakaudella, tulevaisuuden juristit eivät myöskään voi samalla tavalla tuudittautua ajatukseen siitä, että kertaalleen suoritettu juridinen koulutus ja ajoittaiset kertauspäivät riittävät turvaamaan oman selustan. Elämme elinikäisen oppimisen aikakautta. Tulevaisuuden juristien ei välttämättä tarvitse osata koodata (tästäkin voi olla erimieltä), mutta haittaa teknisestä osaamisesta ei taatusti ole ja kiinnostuksesta uusia teknologioita kohtaan. Myös muunlainen erityisosaaminen voi auttaa juuri sinua erottumaan muista. Juridisten rutiinitöiden vähetessä, nuori juristi voi tuoda lisäarvoa työnantajalleen ja mielekkyyttä omaan tekemiseensä yhdistämällä erialojen asiantuntemusta.

Mikä on se lisäarvo, jonka juuri sinä tuot tulevaisuudessa pöydälle?

Kiinnostaako lakialan digitalisaatio? Seuraava Fondia Academy: Smart Contracts järjestetään 25.4, ilmoittaudu mukaan!