Yritysvastuudirektiivi: merkittävä virstanpylväs EU:n yritysvastuusääntelyssä

Yritysvastuudirektiivi asettaa merkittäviä velvoitteita sen soveltamisalaan kuuluville suurille yrityksille. Samalla direktiivi parantaa yritysten toimintaedellytyksiä yhtenäistämällä sääntelyä ja lieventämällä kansainvälisesti toimivien yritysten tarvetta mukauttaa toimintaansa vaihtelevien kansallisten säännösten mukaiseksi. Keskeisiä neuvottelukohtia olivat direktiivin soveltamisala, yrityksille asetetut velvoitteet ja se, kuuluuko rahoitusala sen soveltamisalaan.

Direktiivin keskeisiä säännöksiä ovat muun muassa seuraavat:

1. Soveltuminen suuriin yrityksiin: Direktiiviä sovelletaan suoraan suuriin EU:n yrityksiin ja emoyhtiöihin, joiden maailmanlaajuinen liikevaihto ylittää 450 miljoonaa euroa ja joissa on yli 1000 työntekijää. Lisäksi direktiiviä sovelletaan yrityksiin, joilla on franchising- tai lisenssisopimuksia EU:ssa ja joiden kokonaisliikevaihto ylittää 80 miljoonaa euroa, jos vähintään 22,5 miljoonaa euroa on kertynyt rojalteista. Direktiivin soveltamisala kattaa myös EU:n ulkopuoliset yritykset, jotka saavuttavat samat liikevaihdon raja-arvot.

2. Siirtymäkausi: Uusia sääntöjä aletaan soveltaa asteittain: ensin vuoteen 2027 mennessä yrityksiin, joilla on yli 5 000 työntekijää ja joiden liikevaihto on 1,5 miljardia euroa, toiseksi vuoteen 2028 mennessä yrityksiin, joilla on yli 3 000 työntekijää ja 900 miljoonan euron liikevaihto, ja kolmanneksi vuoteen 2029 mennessä yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää ja 450 miljoonan euron liikevaihto. Francise-yritykset ja yritykset, joilla on lisenssisopimuksia, joiden rojaltit EU:n alueelta ovat yli 22,5 miljoonaa euroa ja liikevaihto yli 80 miljoonaa euroa, tulevat direktiivin soveltamisalan piiriin vuoteen 2029 mennessä.

3. Yritysten huolellisuusvelvollisuus: Yrityksille asetetaan riskiperusteinen huolellisuusvelvollisuus (”due diligence” -velvollisuus). Yritysten on sisällytettävä huolellisuusvelvollisuus politiikkoihinsa, prosesseihinsa ja riskienhallintajärjestelmiinsä ehkäistäkseen, lopettaakseen tai lieventääkseen toimintansa haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja ympäristöön. Lisäksi yritysten on toimeenpantava ilmastonmuutoksen ehkäisyä koskeva siirtymäsuunnitelma ja mukautettava liiketoimintamallinsa Pariisin sopimuksessa sovittujen ilmaston lämpenemistä koskevien rajoitusten mukaiseksi.  

4. Soveltuminen liikekumppaneihin: Huolellisuusvelvollisuus ulottuu yrityksen koko arvoketjuun, mukaan lukien yrityksen arvoketjun alkupään toimittajat sekä jatkojakelu- ja vähittäismyyntikumppanit.

5. Sidosryhmien osallistaminen: Yritysten on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin osallistaakseen sidosryhmänsä yrityksen aiheuttamien ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten arviointiin.

6. Ilmaston muutosta ehkäisevä siirtymäsuunnitelma: Direktiivi edellyttää, että sen soveltamisalaan kuuluvat yritykset laativat Pariisin sopimuksen mukaisen ilmastonmuutosta ehkäisevän siirtymäsuunnitelman, josta on raportoitava EU:n vastuullisuusraportointidirektiivin (CSRD) mukaisesti. Suunnitelma on pantava täytäntöön ja tarkistettava vuosittain, mutta yritysvastuudirektiiviin ei sisälly siitä erillistä raportointivelvoitetta. Ilmastonmuutosta ehkäisevän siirtymäsuunnitelman valmistelun pitäisi olla yrityksissä käynnissä, jos sitä ei ole vielä tehty.

7. Siviilioikeudellinen vahingonkorvausvastuu: Direktiivin mukaan yrityksillä on siviilioikeudellinen vahingonkorvausvastuu vahingoista, jotka aiheutuvat niiden huolellisuusvelvollisuutta koskevien velvoitteiden rikkomisesta. Vahingonkärsijöillä on oikeus täyteen korvaukseen.

8. 5% hallinnollinen seuraamusmaksu: Yrityksille, jotka eivät täytä direktiivin mukaisia velvoitteita, voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on enintään 5% niiden maailmanlaajuisesta vuotuisesta liikevaihdosta.

9. Vaikutus julkisiin hankintoihin: Yritysvastuudirektiivin noudattamisesta voi tulla kriteeri julkisia hankintoja koskevien tarjousten arvioinneissa.

10. Epäsuorat vaikutukset pk-yrityksiin: Vaikka yritysvastuudirektiivi ei suoraan velvoita pk-yrityksiä, arvoketjujen ja niihin ulottuvien velvoitteiden heijastusvaikutukset tekevät sääntöjen noudattamisesta välillisesti merkittävää myös pk-yrityksille.

Yritysvastuudirektiivin tarkoituksena on sovittaa valta ja vastuu yhteen velvoittamalla suuret yritykset suojelemaan ihmisoikeuksia ja ympäristöä niiden liiketoiminnan haitallisilta vaikutuksilta. Direktiivin säännökset on pyritty sovittamaan yhteen nykyisten vastuullisuussäännösten, kuten vastuullisuusraportointidirektiivin (CSRD), kanssa.

Suurin osa yritysvastuudirektiivin sääntelystä keskittyy siihen, miten sen velvoittamien yritysten tulisi täyttää huolellisuusvelvollisuutensa. Toisaalta direktiivissä säädetään seuraamuksista, jos huolellisuusvelvollisuutta koskevaa sääntelyä ei noudateta. Kansallisten lainsäätäjien tehtävänä on nimittää viranomaiset, jotka vastaavat sääntöjen noudattamisen valvonnasta. Mahdollinen hallinnollinen enimmäisseuraamus säännösten rikkomisesta on sakko, joka on enintään 5 prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

Euroopan neuvoston on myös virallisesti hyväksyttävä yritysvastuudirektiivi, minkä jälkeen direktiivi allekirjoitetaan ja julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Direktiivi tulee voimaan kaksikymmentä päivää myöhemmin. EU:n jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa vuoden 2026 puoliväliin asti saattaa direktiivin säännökset voimaan osaksi kansallista lainsäädäntöään. Siirtymäsäännöksillä on ratkaiseva merkitys tänä aikana.

Direktiivin täytäntöönpanoon kuuluu, että kansalliset viranomaiset valvovat direktiivin noudattamista. Seuraamuksiin voi kuulua hallinnollisia seuraamusmaksuja. Lisäksi valvovat viranomaiset voivat julkistaa direktiivin säännöksiä rikkoneen yrityksen nimen ja rikkomuksen. Erityisen merkittävä muutos on direktiivissä säädetty viiden vuoden vanhentumisaika velvoitteiden rikkomiseen liittyvien vahingonkorvausvaatimusten esittämiselle.

Direktiivin myötä helpotetaan myös vahingonkorvausvaatimusten esittämistä niitä yrityksiä kohtaan, jotka eivät noudata huolellisuusvelvoitetta. Toisin kuin hallinnollissa seuraamuksissa, direktiivissä ei ole säädetty vahingonkorvausvastuun ylärajasta. Lähtökohtana on täyden korvauksen periaate. Siten yritysvastuudirektiivin säännösten rikkominen voi altistaa yritykset merkittäville oikeudellisille ja taloudellisille riskeille.

Yrityksiä kehotetaan tarkistamaan prosessinsa, organisaatioidensa vastuualueet ja toimitusketjun hallintansa varmistaakseen, että huolellisuusvelvollisuutta noudatetaan. Keskeisiä painopisteitä ovat riskienhallinta, ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten arviointi, ympäristön suojelemiseksi vaadittavat toimenpiteet sekä sopimusriskien arviointi.

Huolellisuusvelvollisuus ei sinänsä ole uusi asia yritysten vastuullisuudessa, mutta yritysvastuudirektiivin myötä siitä tulee oikeudellisesti sitova. Lisäksi yritysvastuudirektiivi asettaa yrityksille tiukat huolellisuusvelvollisuutta koskevat dokumentointivelvoitteet. Itse prosessi koostuu kuudesta vaiheesta, mutta direktiivi ei sisällä kovinkaan yksityiskohtaista sääntelyä prosessin sisällöstä. Olemassa olevat kansainväliset ohjeet ja suositukset voivat auttaa yrityksiä valmistautumisessa yritysvastuudirektiivin voimaantuloon. Lisäksi Euroopan komissio julkaisee ohjeita parhaista käytännöistä ja ohjeistusta mallisopimuslausekkeista. Yritysten on joka tapauksessa käytettävä aikaa ja vaivaa huolellisuusvelvollisuutta koskevien prosessien valmisteluun, muuttamiseen tai hienosäätöön uusien säännösten mukaisiksi.

On tärkeää huomata, että yritysten huolellisuusvelvollisuuden ja muiden vastuullisuuteen liittyvien aloitteiden ja uusien säännösten välillä on usein suora yhteys. Siksi on tärkeää ottaa huomioon kaikkien uusien ja muutettujen sääntöjen yhteisvaikutukset.

Yritysvastuudirektiivi on merkittävä askel eteenpäin EU:n sääntelyssä, jonka tavoitteena on asettaa EU johtavaan asemaan vastuullisuudessa ja kestävissä liiketoimintakäytännöissä. Yritysten on nyt aika aloittaa tai jatkaa valmistautumistaan yritysvastuudirektiivin voimaan tuloon, vaikka sääntelyn yksityiskohtia on vielä avoinna ja sen kansallinen voimaansaattaminen on kesken.