MyFondia VirtuaaliLakimies
22 kesäkuuta, 2017

Ei pelkkiä pykäliä, juridiikka voi toimia mielikuvituksen lähteenä

Perheemme oli lähdössä lomamatkalle. Koska muistin miten tärkeää lapsille on unilelujen mukaan ottaminen matkoille, muistutin heitä unikavereiden mukaan ottamisesta matkalaukkujen pakkausvaiheessa. Tällöin 13-vuotiaalla tyttärelläni oli ollut jo yli kymmenen vuoden ajan Simo-siili niminen siiliunilelu, joka oli ollut mukana kaikilla perheen lomamatkoilla. Tyttäreni nukkuu Simon vieressä joka yö, tai oikeastaan voisi sanoa, että Simo-siili nukkuu tyttäreni vieressä.

Ollessani pakkaustouhuissa, tyttäreni tuli luokseni ja sanoi, että hänellä on uutisia, jotka koskivat Simo-siiliä. Hän sanoi, että Simo-siili ei nyt tällä kertaa voinutkaan tulla mukaan perheen lomamatkalle. Kysyin että miksi ei voinut. Tyttäreni sanoi, että Simo oli eronnut Seija-nimisestä siilivaimostaan (joka asuu myös meillä) jokunen aika sitten. Tyttäreni jatkoi uutisten kertomista minulle ja sain tietää vielä, että Simo-siilin ex-vaimo, Seija-siili, oli eron jälkeen määrätty pikkusiilien huoltajaksi. Nyt kuitenkin Simo oli päättänyt taistella huoltajuudesta ja oikeudenkäynti sattui epäsopivasti juuri lomamme ajaksi.

Katsoin tytärtäni ällistyneenä, sillä hän ei ollut mitenkään erityisesti koskaan näyttänyt mielenkiintoaan juridisia asioita kohtaan. En myöskään tiennyt, että hän tietää huoltajuusasioista ja avioerojen oikeusprosessista niin paljon, kun kuulin hänen nyt minulle kertovan. Lapsemme eivät olleet kokeneet avioeroasioiden käsittelyä lähipiirissämme. Minulla ei ollut mitään tietoa siitäkään, että tyttärelläni oli tällaisia mielikuvitusleikkejä. Ennen kaikkea minulta oli matkahuumassa kokonaan jäänyt huomaamatta se, että Simo ja Seija -siilit olivat eronneet.

Pahoittelin tyttärelleni Simon perheen tilannetta ja mietimme yhdessä, miten tilanteen voisi ratkaista niin että Simo-siilillä olisi tarpeeksi tukea huoltajuuskiistaan ja ettei meneillään olevat tapahtumat vaikuttaisi perheemme lomamatkaan. Varmistin tyttäreltäni myös, että Simolla on hyvä asiamies oikeudenkäyntiin. Keskustelimme asiasta vielä jonkun aikaa ja totesimme sitten, ettemme oikeastaan voi tässä vaiheessa nyt muuta tehdä kuin vain olla Simon henkisenä tukena. Olimme kummatkin myös sitä mieltä, että myös Seija-siiliä ja lapsia piti tukea tässä tilanteessa.

Mietin lomamatkallammekin tätä yllättävää ja samalla myös hauskaa keskustelua. Ensin en ollut varma, miten tyttäreni mielikuvitusleikkiin pitäisi suhtautua. Pitäisikö minun olla asiasta järkyttynyt tai huolestunut kun tyttäreni mielikuvitusleikit ovat lakiasioita ja puolisoiden eroon liittyviä? Mietin myös, että onko tässä pieni lakimiehen alku? Ehkä tämä on kuitenkin positiivista, että tyttärelläni on erityinen mielikuvitus sekä erityinen huumorintaju. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmemmin tulin siihen tulokseen, että tyttäreni oli keksinyt tapahtumat, koska hän koki tavalliset leikit pitkästyttävinä ja tavanomaisina, kun taas juridiikasta hän sai lisäinspiraatiota sekä vaikeusastetta leikkeihinsä. Näin ollen päädyin siihen, että mielikuvitus missä tahansa muodossaan on hyvä juttu ja sitä pitää vaalia. Tekisi hyvää välillä myös meille aikuisille.

Olin jo ehtinyt unohtaa koko tämän jutun, kun muutamia kuukausia tyttäreni kanssa käydyn keskustelun jälkeen hän kysyi minulta, muistanko tämän käymämme keskustelun Simon oikeusprosessista. Sanoin tyttärelleni, että totta kai muistan tämän keskustelun. Jätin sanomatta ääneen sen mitä itse mietin, että miten tällaista keskustelua voisi edes koskaan unohtaa. Tyttäreni kertoi sitten, että Simo on nyt voittanut huoltajuusoikeudenkäynnin ja oikeus on määrännyt Simo ja Seija -siileille yhteishuoltajuuden. Kaikessa arjen harmaudessa tämä uutinen oli yksi viikon kohokohta: se lämmitti mieltäni kovasti, ja sen lisäksi se oli yksi kaikkien aikojen hauskimpia ja eriskummallisimpia kuulemani uutisia juridiikan saralta, ja vieläpä lapsen suusta.