MyFondia VirtuaaliLakimies
19. maaliskuuta, 2019

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden siemenet kylvetään jo nuorena

Tänään 19.3. vietetään Minna Canthin, ja tasa-arvon päivää. Voimme kaikki olla ylpeitä kaimani saavutuksista, sekä Suomen edelläkävijyydestä tasa-arvoasioissa. Työoikeusjuristina, ihmisenä ja myös äitinä olen kohdannut elämäni aikana monia tasa-arvoon sekä yhdenvertaisuuteen liittyviä haasteellisia tilanteita.

Tasa-arvolakimme on ollut voimassa jo yli 30 vuotta, ja yhdenvertaisuuslakikin jo neljä vuotta

Tuntuu kuitenkin siltä, että työelämässä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus vasta nostavat päätään, vaikka yhteiskuntamme ylpeilee naisten äänioikeuden myöntämisellä kolmantena valtiona maailmassa vuonna 1906. Olemmeko päässeet kovinkaan pitkälle yli sadan vuoden aikana?

Voiko tosiasiallisesti yhteiskunnassa edes olla täyttä tasa-arvoisuutta, kun kuitenkin biologia sanelee tietyt faktat. Toistaiseksi kuitenkin nainen synnyttää lapsen, joka taas monesti vaikuttaa siihen, että nainen jää lasta kotiin hoitamaan perhevapaiden ajaksi. Lieneekö syynä tietyt hormonaaliset ja muut seikat siihen, että äidillä on suurempi tarve sekä mahdollisuus hoitaa imeväisikäistä jälkeläistään kotona kuin isällä. Näihinkin asioihin voi tulla muutos sitten kun ja jos isit alkavat synnyttää vauvoja.

Olisi hienoa, että yhteiskunnassa työt jakaantuisivat niin töissä kuin kotonakin tasan naisten ja miesten kesken, ja etteivät tietyt työt olisi miesten tai naisten töitä

Toivottavaa olisi myös, että tekojen ohella kiinnitetään huomiota kieleen tasa-arvoa edistävänä seikkana. Tasa-arvokäsitys alkaa muodostua jo lapsena. Siihen ei pelkästään vaikuta se, miten lapset näkevät vanhempiensa jakavan kotitöitä tai toimivan työelämässä. Lapsen tasa-arvoajatteluun vaikuttaa myös se, miten kotona puhutaan. Jos isä sanoo lapsille, että ”Voitko auttaa äitiä ruuan laitossa”, sisältää tämä lause piilotetun viestin siitä, että ruuanlaitto on itse asiassa äidin tehtävä (mutta äiti tarvitsee siihen apua). Tällainen piiloviestintä vaikuttaa tiedostamatta lapsen mielikuviin ja ajatteluun. Jos tasa-arvon siemeniä halutaan kylvää lapsiin jo varhaisessa vaiheessa, kannattaa miettiä myös viestintää. Kannattaisiko edellisen sijaan sanoa, vaikka että ”Menepä laittamaan äidin kanssa ruokaa”, jolloin jaettaisiin jo puheenvuorossa muillekin perheenjäsenille vastuuta ruuanlaitosta. Esimerkkitapauksessamme parasta olisi tietysti, että puhuja itsekin osallistuisi ruuanlaittamiseen ja sanoisi lapselleen ”Mennäänpä laittamaan ruokaa, ja otetaan äitikin mukaan”.

Itse rupesin ajattelemaan tasa-arvoasioita lasten kasvatuksen näkökulmasta noin kymmenen vuotta sitten, kun oma isäni kertoi mitä lasteni kanssa oli tapahtunut kesämökillä

Poikani, joka oli silloin noin 8 vuotias, oli pyytänyt ukkia vuolemaan hänelle puusta erilaisia juttuja, kuten miekan ja pyssyn. Tätä puuhaa vieressä oli seuraamassa 5-vuotias tyttäreni. Tyttö oli myöskin pyytänyt ukkia vuolemaan puusta nukkekodin, mutta ukki oli sanonut, että se on liian vaikea, eikä hän pysty sitä toteuttamaan. Sen jälkeen tyttäreni oli pyytänyt ukkia vuolemaan puusta nukenvaunut. Ukin mielestä sekin oli liian vaikea tehtävä hänelle, ja vaunut jäivät vuolematta. Ukki oli myöhemmin samana päivänä kysynyt tyttäreltäni, vaivaako häntä jokin asia, kun tämä oli ollut niin hiljainen. Tyttäreni oli katsonut ukkia surullisesti ja tiukasti silmiin ja kysynyt, että ”Johtuuko se, että sinä ukki et halua veistää minulle mitään siitä, että olen tyttö?”.

Isäni sanoi, että vielä tänäkin päivänä hänelle tulee paha mieli, kun hän muistaa tuon keskustelun, koska se riipaisi häntä syvästi. Onneksi keskustelu käytiin, koska ukki sai korjattua tyttäreni virhekäsityksen. Ukki sanoi tyttärelleni, että todellakaan koskaan ei saa sen takia kohdella ketään eri tavalla, että joku on tyttö tai poika, tai erilainen. Sen jälkeen he sopivat yhdessä, että ukki veistää tyttärelleni keihään, ja sen jälkeen jousipyssyn. He molemmat olivat lopputulemaan tyytyväisiä. Tästä ei nyt kenenkään kannata huolestua, että meidän perhe olisi erityisen sotaisa, kun lapset leikkivät erilaisilla aseilla 😊

Tyttärestäni on kasvanut tasapainoinen ja tasa-arvon tiedostava nuori nainen. Meidän jokaisen kannattaa tiedostaa, että lapset alkavat jo varhaisessa iässä huomata erilaista kohtelua tai käyttäytymistä. Meidän aikuisten tehtävä on oikaista väärinkäsityksiä, ja avartaa heidän maailmaa poistamalla ennakkoluuloja, jotta lapsemme kasvavat oikeudenmukaisiksi ihmisiksi. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden siemenet kylvetään jo nuorena.